Sivut

24.12.2011

Hyvää joulua!

On siis jouluaatto.
Sain paistettua laatikot eilen ja kinkku saatiin uuniin puolenyön aikaan. Ajatuksena oli, että kinkku on valmis klo5-6 aikaan aamulla, mutta kello on jo puoli kymmenen ja kinkku on aina vain uunissa. Meillä paistetaan kinkku tosi alhaisessa lämpötilassa (100-115 asteessa). Tällä tavalla saadaan tosi mehevä kinkku. Ja kyllä on hyvää. :)

Lahjoja meillä on luultavasti ihan liikaa. 80% lahjoista tuli Lapsen isovanhemmilta, joten en voi asialle yhtään mitään.
Haimme Miehen kanssa kuusen sisälle eilen illalla, kun Lapsi oli saatu nukkumaan. Aamulla, kun Lapsi heräsi, oli kuusi suuri ihmetyksen aihe. :)
Pukkikin tulee käymään illemmalla. Luulin, ettei pukkia tule, mutta eräs Miehen kaveri sanoi käyvänsä kierroksella ja olemme sopivasti matkan varrella. Toivottavasti Lapsi ei huuda oikein kovasti....

Noin kuukausi ennen joulua alkoi töissä kiire ja tämän viikon kruunasi Lapsen korvatulehdus. Mun "joululoma" alkoi siis pari päivää aikaisemmin kuin oli suunniteltu. 
Näin meillä tänä vuonna.

Oikein hyvää joulua kaikille.

10.11.2011

Villasukkia ja yhdet säärystimet

Ylläolevat sukat on neulottu Novitan Jussi-langasta. Koko ehkä 41-42. Ovat mallia Merenkulkija, uusimmasta Ullasta. Sukat menevät Miehen isälle joululahjaksi. Mukava malli, kuvio piti hereillä. :) Valmiit sukat näyttivät epäonnistuneilta, mutta kun Mies laittoi ne jalkaan niin kuvio pääsi oikeuksiinsa. Mielestäni tosi kivat sukat. Teen vielä ainakin yhdet sukat lahjaksi tällä mallilla. :)



Harmaat sukat ovat myös Ullasta, Aapelit. Lankana Novitan 7-veljestä. Oli mukava neuloa, kun oli palmikonkiertoa säännöllisin välein. Malli oli helppo oppia. Kokoa näillä on ehkä 40, hieman liian isot omaan jalkaan.


Perussukat. Novitan joku raitalanka...olisko ollut joku niistä lintulangoista... Heinäsorsa? Sinisorsa? Joku sorsa se oli... Nämä ovat iiiiiisot. Meinasi usko loppua kesken, kun ei tuntunut edistyvän ollenkaan. Koko on ehkä 45. Lahjaksi menevät, jos näin isojalkaisia löytyy lähipiiristä. :)


Penni-säärystimet, myös uusimmasta Ullasta. Kuvaa otettaessa olivat vielä päättelemättä, kuten langanpätkästä näkyy... Toisen olen ihan tarkoituksella kääntänyt väärinpäin, että kuviot näkyvät. Tuo suuri kuvio pitää siis olla takana. Näissä on lankana vihreä Novitan Jussi-lanka. Meni melkein kaksi kerää. Ja näissä oppii käyttämään apupuikkoa, jos ei sitä vielä osaa käyttää. Oli "muutama" palmikko. :) Hauskat oli tehdä. Opin kuvion vasta toisen säärystimen puolivälissä, jonka jälkeen loppu olikin helppoa. Itselläni vain on melko paksut pohkeet, joten säärystimet joutuvat kovalle venytykselle... Nämäkin menevät lahjaksi.



Tässä on supervauvan polvisukat. Lankana Dropsin Fabel (?). Lankavyöte on kadonnut, mutta jotain Dropsin lankaa tuo oli. Melko ohutta lankaa. Tietenkin lanka loppui kesken aivan viimeisillä senttimetreillä ja toisen sukan viimeiset 6-7 kerrosta ovat Novitan Wool-lankaa. Wool oli reippaasti paksumpaa, mutta värit osuivat niin hyvin yhteen, että oli pakko käyttää sitä.


Nämä sukat tein jo kesällä ystävälleni. Lankana tuo sama kuin supervauvan polvisukissa, eli Dropsin Fabel. Malli on meidän suvun "perintöä". :) Koko n.40. Eivät varmastikaan kestä paljon kulutusta, mutta toivottavasti ystäväni käyttää niitä kuitenkin. Jos ei muuten niin unisukkina. :)


Siinäpä nuo tuotokset olivat. Vähän pitäisi vielä jaksaa tehdä, sitten alkaakin joululahjat olla valmiita. :)
Kuvat on otettu puhelimella, joten tarkkuus ja valaistus on taas omaa luokkaansa. Toivottavasti kuvista näkee edes jotain. Ja linkeistä näkee ainakin mitä kuvissa pitäisi näkyä. :)

Hyvää syksyn jatkoa. :)

1.11.2011

Oksu-poksu kylässä

Otsikko kertoo kaiken.

Viime viikolla Lapsi oksensi pari kertaa (to ja la). Epäilin oksennustautia, mutta en ollut varma. Lapsi oli tietenkin poissa hoidosta perjantain.

Eilen Mies oli menossa töihin, kun oli yhtäkkiä joutunut pysähtymään ja maha tyhjentyi tienpientareelle. Mies olikin tosi huonossa kunnossa koko eilisillan, kuumettakin oli lähes 39 astetta. Tänään ei ole kuulemma enää oksentanut, mutta toisesta päästä tulee nesteenä kaikki.

Odotan omaa vuoroani.
Tietenkin tauti iskee juuri tällä viikolla, kun on paljon töitä...eipä sille voi mitään. Käsiä olen pessyt ahkerasti, mutta eipä siitäkään mitään hyötyä ole, kun Lapsi moiskauttaa joka ilta märän hyvänyönsuukon suoraan suulle.
Varoitin jo tuuraajia, että ehtivät valmistautua...kun ei tiedä kuinka nopeasti tauti kehittyy ja kuinka pahaksi. Tällä hetkellä mahassa möyrii, mutta tuntuu kuitenkin normaalilta. Laktoosi-intoleranssi siellä vain pitää elämää. Täytynee siirtyä täysin laktoosittomiin tuotteisiin, kun ilmaa tuntuu kertyvän nykyään jopa näistä vähälaktoosisista tuotteista.

Neulepaja on ollut toiminnassa. :)
Kuvia laittelen kunhan ehdin. Pitäisi vielä ottaa ne kuvat.....ja siirtää koneelle.....
Sukkia on valmistunut muutama pari ja yhdet säärystimet. Joululahjaksi menevät melkein kaikki. Ja vielä pitäisi tehdä "muutamat"....

Uusimmassa Ullassa oli paljon kivoja juttuja. Penni-säärystimet tein jo ja niissä olikin paljon palmikonkiertoja. :) Seuraavaksi ajattelin tehdä Merenkulkija-sukat.

Nyt teen vielä vähän töitä ja lähden sitten kotiin katsomaan potilasta.

10.10.2011

Viikonlopun loma ja ylimääräistä tekstiä

Olin toissa viikonloppuna ystäväni kanssa viikonloppulomalla. Olimme Vaasan Tropiclandiassa. Ja kyllä oli rentouttavaa. :)
Oli ihanaa vain olla vedessä (enimmäkseen porealtaassa), kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Oli myös mukavaa seurata muita, jotka olivat koko perheen voimin kylpylässä. Pari kertaa porealtaaseen tuli meidän lisäksi pari muuta äitiä lastensa kanssa. Kovasti yrittivät saada lapsia rauhoittumaan ja olemaan roiskimatta. Sanoin heille, että "ei haittaa, me ollaan täällä ilman lapsia, kaikessa rauhassa rentoutumassa". Eikä se oikeasti haitannut, kun ei tarvinnut stressata oman lapsen (/lasten) käyttäytymisestä. :)

Aamullakin oli aivan erilaista nousta sängystä. Noustiin puoli kahdeksan aikaan, eli suht aikaisin, mutta kun ei tarvinnut käydä läpi sitä joka aamuista vaipan- ja vaatteidenvaihtorumbaa, eikä tarvinnut huolehtia aamupalasta, sen kun mentiin suoraan pöytään. :)

Perjantaina meillä molemmilla oli tunne, että jotain puuttuu. Koko ajan tuli vilkuiltua viereiseen tuoliin, mutta yllättävän nopeasti se unohtui. Lauantaiaamuna aloimme olla sinut asian kanssa ja siitä se varsinainen rentoutuminen alkoi.

Olin ajatellut, että kun kerran Vaasaan asti mentiin, niin oltaisi käyty vähän kaupungilla.....mutta ei sitten kuitenkaan jaksettu lähteä. Vietettiin koko viikonloppu kylpylässä. Ja hyvä niin. Säästyi rahaa eikä tarvinnut stressata autolla ajamisesta vieraassa kaupungissa ja parkkiruudun löytämisestä, yms.

Sunnuntainakin ehdittiin nauttia kylpylän antimista pari tuntia. Huone piti luovuttaa klo12. Klo11 olimme vielä porealtaassa. :) Nautintoa viimeiseen asti. :)


Kyllä tuollainen viikonloppu auttaa kummasti jaksamaan taas. Tämä oli mulle eka kerta kun olin erossa Lapsesta näin kauan. Aikaisemmin olen ollut vain yhden yön poissa kotoa (pe klo17-la klo16). Siitäkin on kulunut jo puolitoista vuotta.
Samalla saivat Mies ja Lapsi viettää laatuaikaa keskenään. :)

Täytyy kertoa tämä vielä täälläkin....olin sunnuntaina kotona klo13.30. Lapsi oli päiväunilla ja Mies "lepäsi" sohvalla. Lapsi heräsi n.klo15. Klo17 sanoin Miehelle, että olisi aika nousta. :)
Touhuttiin siinä ilta ja Lapsi meni yöunille yhdeksän aikaan. Puoli kymmeneltä Mies sanoi menevänsä nukkumaan.
Kysyin: "oliko rankka viikonloppu?"
Vastaus: "oli."

:D
Niinpä.

Mieheni ei onneksi kuulu siihen joukkoon, jonka mielestä lapsen/lasten kanssa "ollaan vain" kotona. Hän ymmärtää, että siihen kuuluu muutakin. (tuttavapariskunnista nimittäin löytyy niitäkin miehiä, joiden mielestä vaimo "vain on" kotona lasten kanssa....heidän mielestään miehellä on paljon rankempaa, kun pitää käydä töissä ja saunailloissa, ym tilaisuuksissa....ja kun vaimo yrittää päästä kerran viikossa harrastamaan esim.sählyä (kestää tunnin verran), niin se ei käy, kun miehen on juuri sinä päivänä pakko tehdä vähän ylitöitä... Alkaa keittää jo kun vain kirjoitan tuosta. PRKL.)

Harhauduin aiheesta.
Siis Mieheni tietää, että Lapsen kanssa ollessa on tehtävä muutakin kuin vain leikkiä Lapsen kanssa. Luulen, että vastuu taisi yllättää. Kun olemme kaikki  kolme kotona, Lapsi tulee useimmiten minun luokseni, jos on jotain asiaa. Isä saa olla rauhassa. Mutta nyt kun he olivat kahdestaan kotona, Mies sai huomata miten stressaavaa itse asiassa on pitää huolta toisesta koko ajan. Ja tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun Mies oli kahdestaan Lapsen kanssa näin kauan. On se eri asia olla pari tuntia Lapsen kanssa kuin pari päivää. Vastuuta tulee (ja on otettava) eri tavalla.

Sovimme ystäväni kanssa, että tästä tulee jokavuotinen perinne. Kerran tai pari kertaa vuodessa lähdemme hotelliin viikonlopuksi. Oli se sitten Vaasassa tai missä tahansa. Kunhan saamme rentoutua rauhassa ja sillä välin miehet saavat "maistaa" vastuuta.
Se tekee kaikille osapuolille hyvää.

Tämä viikonloppu meni myös mukavasti. Meillä on sopimus, että lauantaina minä saan nukkua kauemmin ja Mies nousee Lapsen kanssa. Sunnuntaina taas toisinpäin. Yleensä nousen viimeistään yhdeksältä (pötköttelen kaikessa rauhassa puolisen tuntia hereillä), mutta nyt heräsin vasta puoli kymmeneltä! Lapsi tulee yleensä klo7-8 välillä herättämään meidät ja useimmiten en enää sen jälkeen nukahda. Tällä kertaa nukahdin. :)
Ja sunnuntaina kävin kahdestaan Lapsen kanssa kävelyllä. Löysin yhden geokätkön.

Olen ollut kiinnostunut geokätköilystä jo puolisen vuotta. En vain ole saanut aikaiseksi lähteä etsimään niitä. Nyt uuden puhelimen myötä on helpompi aloittaa. Tähän puhelimeen kun saa ladattua karttaohjelmia yms tarvittavia juttuja.
Mietiskelin, että kannattaisi käydä jonkun kokeneemman kanssa ensin parilla kätköllä, mutta kun ei tuttavapiiristä löydy ketään, joka harrastaisi geokätköilyä. Oikeille kursseille en mene, maksavat maltaita ja sama tieto löytyy netistä.
Olen siis ottanut itse selvää geokätköilystä, lukenut netistä ohjeita ja käyttäytymissääntöjä yms. Täytyy vain pitää varansa, ettei tule tehtyä mitään mokia. En ole vielä hurahtanut täysin, mutta muutaman kätkön jälkeen voi olla eri juttu. Kätköjä löytyy kuitenkin joka puolelta Suomea, eli voi olla, että seuraavilla reissuilla täytyy tehdä muutama ylimääräinen pysähdys. :)
Kätköjä etsiessä tulee muutenkin käytyä paikoissa, joissa ei välttämättä muuten tulisi käytyä.
Esim. tiedän, että täällä meidän lähellä on luontopolkuja, lintutorneja ja muita tuollaisia paikkoja. Niihin ei vain tule lähdettyä ilman "hyvää" syytä. Geokätköily antaa minulle syyn lähteä tutkimaan paikkoja. Olen laiska. Peruslaiska. Vaikka ulkona on hyvä ilma, en lähde ulos ilman hyvää syytä. Pihan haravoiminen on mukavaa puuhaa, mutta jos verrataan pihan haravointia ja parin-kolmen kilometrin pituista kävelylenkkiä tuntemattomassa maastossa kätköä etsimässä.....valitsen mieluummin kätkön etsimisen.


Taas tuli sangen sekava kirjoitus.
Asiaa ja asian vierestä.


Hauskaa alkavaa viikkoa! :)

29.9.2011

Harmaata

En pidä syksystä. Harmaita, sateisia päiviä on liikaa.
Aurinkoiset, kirpeän kuulaat syysaamut ja -päivät ovat ihania, mutta tämä sateinen harmaus vie viimeisetkin pirteyden ponnistukset mennessään. Tuskin poden syysmasennusta, mutta jonkinlaista alakuloa on havaittavissa. Varsinkin tänään.
Lapsi kömpi viereen klo6.15. Nukahti samantien. Ja olisi halunnut jatkaa uniaan, kun menin herättelemään seitsemältä. Huutaen jäi hoitoon. Ei ollut kovin kiva ajaa töihin kyyneleet silmissä...eilen alkoivat kuukautiset ja olen nykyään täysin hormonien armoilla pari päivää kuukaudesta. Jos Lapsi itkee, itken minäkin. Oli syy mikä tahansa. Radiota en voi kuunnella pariin päivään, koska kuulen lähes kaikissa sanoituksissa jotain surullista, ja taas kyynelehdin. Ei mitään järkeä.
Ja tietenkin murehdin raskaaksi tuloa. Kuten aikaisemmin kirjoitin.

Päätin ottaa itseäni niskasta ja aion tehdä huivin. Neulehuivin. En ole aikaisemmin edes kuvitellut tekeväni huivia, joten pikkuisen jännittää. Aloitus täytyy ajoittaa viikonlopulle, kun iltaisin en vain jaksa tehdä mitään ajatustoimintaa vaativaa.... Lapsi menee nukkumaan klo21, nukahtaa ehkä klo21.30 ja sen jälkeen juon kupin teetä ja sitten olenkin valmis nukkumaan.
Huivin aloitus tosin viivästyy jonkin verran...............Lähden huomenna ystäväni kanssa viikonloppulomalle. :D

Lapset jätetään isien kanssa kotiin ja me "mammat" lähdetään Vaasaan hotelliin. Tätä on odotettu!!
Ei ole väliä mitä viikonloppuna tulee tehtyä, tärkeintä on olla kerrankin ilman lapsia. Ja puhelimet laitetaan äänettömälle. ;)
Voidaan nukkua koko viikonloppu tai käydä kaupunkikierroksella, ottaa muutama (alkoholipitoinen) juoma ja vain olla. Eikä tarvi tehdä ruokaa, vaihtaa vaippaa tai edes miettiä noita asioita. :)
Tietenkin tulee varmaan soiteltua (tai ainakin tekstailtua) kotiin, mutta kerrankin näin päin, että naiset on lietsussa ja miehet kotona lasten kanssa. :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!

16.9.2011

Voihan räkä.

Kirjaimellisesti. Flunssa alkoi jo yli viikko sitten eikä loppua näy. Lapsella on korvatulehdus, olin poissa töistä pari päivää. Eipä sekään auttanut minun olotilaani. Flunssa tuntui saavan vain enemmän puhtia, kun lepäsin.
Toivottavasti en itse saa korvatulehdusta. Pienenä olin "korvatulehduslapsi". Putket oli korvissa ainakin 5 kertaa. En itse muista korvatulehduksia enkä lääkärissä käyntejä, mutta jokin "kammo" on jäänyt. Mitkään hoitajat eivät saa koskea korviini. Ainoastaan lääkäri saa sen tehdä ja lääkärikin vain jos on pakko.
Korvien huuhtelukin on mielestäni kamalaa. Korvani on huuhdeltu melko monta kertaa kun olin pieni. Nyt aikuisena käyn huuhteluttamassa korvat vain äärimmäisessä hädässä. Aivan kamalaa. En pidä siitä yhtään. Ja tiedän, että useimpien mielestä siinä ei ole mitään pahaa, eikä se tunnu epämiellyttävältä................mutta minä en siitä pidä.

Ja sitten kiva juttu: Ostin uuden puhelimen. :) Juurikin tuollaisen violetin. :) Sain sen keskiviikkona. :)
Nyt kun vain vielä oppisi käyttämään tuota.........kännykkäni on AINA ollut jokin nokialainen, eli hyppäsin uuteen maailmaan. :) Tämä on ensimmäinen kosketusnäytöllinen puhelin mulle, ja täytyy myöntää, että olen välillä aivan hukassa tuon kanssa. No, ehkäpä tuon oppii. Pitää vain käyttää sitä ahkerasti.

Lueskelen eräitä blogeja säännöllisesti, vain yhteen olen tainnut kommentoida jotakin. Ihailen suuresti ihmisiä, jotka saavat kirjoitettua elämästään joka päivä jotakin. On kiva käydä lueskelemassa ihmisten arjesta. Eräänlaista tirkistelyä siis.
Oma elämä rullaa eteenpäin päivästä toiseen niin samanlaisena, etten osaa (/jaksa) kirjoittaa kovin usein.
Ja osaltaan syksy taitaa vaikuttaa olotilaani. En sano, että masennun syksyllä, mutta sanonpa vaan, että en pidä vesisateesta, pimeästä, kylmästä...... Raikkaat, aurinkoiset syyspäivät ovat ihania, mutta niin harvassa. (siltä ainakin tuntuu tällä hetkellä, kun koko viikon on ollut harmaata ja sateista)

Tulee taas hieman hajanaisesti kirjoiteltua, mutta kun pään sisällä on enemmän räkää kuin ajatuksia, niin eipä sitä voi vaatia kovin paljon...
Ensi viikon vietän "inttileskenä". Mies menee kertausharjoituksiin. Toivon niin kovasti, että flunssa hellittäisi viikonlopun aikana. Näin puolikuntoisena kun ei jaksa viettää aikaa Lapsen kanssa. Eilen illalla oli pahin olo pitkään aikaan. Päätä särki koko illan, eikä mikään tuntunut auttavan. Onneksi Mies oli ihana ja meni Lapsen kanssa pihalle puuhastelemaan. Sain ihan oikeasti levätä pari tuntia.

Kirjoittelemisiin! :)

3.9.2011

Kuvia

Tässä lupaamiani kuvia. Ovat luvattoman huonoja, mutta tähän on tyydyttävä taas kerran.






Mulla oli vajaat kaksi kerää Gjestalin Nagano superwash-lankaa. Ajattelin, että lanka riittää sukkapariin.....ei riittänyt. Oli käytävä ostamassa lisää lankaa. Tietenkään ei löytynyt samaa lankaa. Jatkolanka on Gjestalin Baby ull-lankaa. Ja kuten kuvista nähdään, se on eri väristä. Ehkä nämä kehtaa kuitenkin antaa jollekin....tai sitten käytän itse unisukkina. :)





Tästä toisesta kuvasta huomaa hyvin värieron.
Sukkien malli on ilmeisesti jokin vanha perinnemalli. Eri versioita löytyy monenmonta, tämä on yksi niistä. :) Famuni (isän äiti) neuloi sukkia tällä mallilla. Hän oli oppinut mallin aikoja sitten joltain sukulaiselta. Famu kuoli vuosi sitten, enkä ehtinyt kysyä häneltä ohjetta tähän malliin.Kysyin siis tädiltäni tätä ohjetta. No, tietenkään kirjoitettua ohjetta ei ollut, mutta tätini opastuksella opin tämän mallin. Oli mukavaa (ja jollakin tavalla haikeaa) ajatella, että tällä tavalla neulemallit ovat siirtyneet ennen kirjoitettuja ohjeita, ns. kädestä käteen. :)
Näiden koko on ehkä lähinnä 37-38. 

Tällä mallilla on jo kolmannet sukat valmistumassa. Ekat sukat menivät kaverille ennenkuin ehdin ottaa kuvaa.... Kuva tulee jossain vaiheessa.


Nämä toiset sukat valmistuivat ennen kesälomareissua.


Lanka taisi olla joku 7-veljestä raita..... Malli aloitettu kärjestä Ullan ohjeella, muuten mallia otettu vähän sieltä ja täältä... Pitsiraita on Saku-sukista tuttu ja tein sen taas vain toiseen reunaan. Raidat yritin saada menemään suht kohdakkain, mutta epäonnistuin surkeasti.





Halusin näihin sukkiin jonkin "jujun" ja tein taakse pienen palmikon. Nämä ovat hieman isommat kuin nuo ruskeat....koko on ehkä 39.


Siinäpä nuo.
Nyt nautin vielä hetken hiljaisuudesta (Lapsi on päiväunilla).....jos vaikka neuloisi vähän sukkaa.... :)






29.8.2011

Kesäloman jälkeistä elämää.

Juu, tulipa oltua kesälomalla. Oli mukavaa. Paluu töihin ei ollut niin mukavaa. Tuuraajani oli tehnyt vain pakolliset hommat ja jättänyt kaiken muun minulle. Ei siitä sen enempää.........kun pääsen vauhtiin tästä asiasta, en osaa lopettaa.

Käsityörintamalla on tapahtunut paljonkin. Kaksi paria sukkia on valmistunut ja kolmannet on lähes puolivälissä. Kesälomalla ollessani tapasin tätini, jolta olin jo aikaisemmin pyytänyt yhtä sukkamallia. Nyt hän sai opetettua sen minulle. :)

Kuvia sukista tulee, kunhan saan kuvat koneelle.....

Eilen tein melko suuren ostoksen. Tilasin netistä crosstrainerin. Sitä pitäisi sitten käyttää ja kiinteytyä sopivasti. :) Tavoitteena on, että saisin tehtyä 10-15min 5-6 päivänä viikossa. Siitä on hyvä aloittaa. Sitten voi lisätä vastusta tai aikaa tai muuten vaan tehdä niin paljon kuin tuntuu hyvältä. :)
En muuten olisi uskaltanut tilata tuota vekotinta, mutta kun Mies kannusti ja on itsekin lupautunut käyttämään ko. laitetta, niin olihan se pakko tilata. Ja olen aikoinani (kuntosalilla käydessäni) kokeillut crosstraineria ja se tuntui jo silloin todella tehokkaalta laitteelta. (vaikka olin paljon paremmassa kunnossa kuin nyt)

Hyvää elokuun loppua kaikille. :)

5.8.2011

Kesäsukat

Valmistuivat ajoissa. Ne lahjaksi menevät sukat siis. :)







Valitan kuvien laatua, keskiyön tienoilla ei ole hyvä ottaa huonossa valaistuksessa kuvia villasukista. Sain sentään sukat pääteltyä ennen kuvien ottamista. Täytynee huomenna jossain välissä yrittää ehtiä prässätä niitä jotenkin, ei niitä tuommoisina kehtaa antaa lahjaksi.

Lankana on siis Novitan Nalle. Väri muutaman vuoden takainen vihreä. Tuo reikäraita on Ullaneuleen Saku-sukista. Tein raidan vain sukan toiseen reunaan. Ihan kivat tuli. Voisin tehdä toiset samalla mallilla.....ja voisinpa tehdä seuraavat sukat sileällä neuleella ja vain tuo reikäraita koristeeksi....pitää miettiä...

K - E - S - Ä - L - O - M - A

Tämä täti jää nyt kesälomalle. Eka OIKEA kesäloma piiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Itse vuosilomaa on mahtavat 4 päivää ja pidän keräämäni saldotunnit siihen päälle, eli ruhtinaalliset 8 päivää olen poissa töistä. Jee! :)

Vihdoinkin päästään koko perheen voimin reissuun, sukulaisia tapaamaan. Saa nyt nähdä miten "rentouttava" loma on tiedossa, pitää kuitenkin juosta paikasta toiseen ja pitää yrittää mennä Lapsen rytmin mukaan.......todella rentouttavaa. Varsinkin kun osa vanhemmista sukulaisista ei oikein tahdo ymmärtää, että määritämme aikataulun Lapsen päivärytmin mukaan. Esim. päikkäriaikaan on turha lähteä Lapsen kanssa yhtään minnekään, koska siitä seuraa vain kiukuttelua ja kaikille paha mieli.
No, katsotaan miten reissu menee. Stressaan nyt jo, vaikka lähdetään vasta parin päivän kuluttua....

Minkäs sitä itselleen mahtaa?


Hyvää loppukesää kaikille! :)

27.7.2011

mikäs sen parempi....

...kuin neuloa sukkaa kesähelteillä...


Välillä käy mielessä, että olenko ihan terve, mutta kun inspiraatio iskee, on tehtävä. Tämän inspiraation aiheutti isäni naisystävän syntymäpäivät. Hän täytti kesällä pyöreitä vuosia ja jotain on annettava lahjaksi. Olemme menossa heille parin viikon kuluttua ja sukat ovat ainoat, jotka ehdin (toivottavasti) tehdä tässä ajassa.


En halunnut tehdä ihan tavallisia sukkia ja eilinen menikin netissä surffailemalla ja etsimällä kivaa kuviota. Ajatuksena oli, että sukissa pitää olla jotain "kivaa", mutta niiden tulee olla sellaiset, että niitä voi käyttää myös kengissä. Päädyin Ullaneuleen Saku-sukkien kuvioraitaan. Aloitin varren neulomisen 3o, 1n-joustimella (eipä se paljoa jousta, mutta joustaa enemmän kuin pelkkä oikea) ja sain ujutettua kuvioraidan sopivasti joukkoon. Eilen illalla aloittelin ja pääsin melkein kantapäähän asti. Täytyisi vaan vihdoinkin oppia, että en saa keskittyä telkkarin katsomiseen liikaa neulomisen aikana. Tuli nimittäin purettua muutamaan otteeseen, kun keskittyminen herpaantui...


Lankana on ihanan keväisen vihreä Novitan Nalle-lanka. (tätä väriä ei taideta enää tehdä)


Tavoitteena olisi saada tuo ensimmäinen sukka valmiiksi viikonloppuna ja sitten olisi vielä viikko aikaa tehdä toinen sukka. Olen kerrankin ajoissa tämän lahjan kanssa. Yleensä aloitan paria päivää aikaisemmin ja tuskailen, kun on niin kovin kiire. :) Joululahjat ovat juuri näitä kiirelahjoja....mutta jos inspiraatio jatkuu näiden sukkien jälkeen, voisinkin aloittaa joululahjojen tekemisen. Jos tänä vuonna ei tulisi sitä viime hetken paniikkia...?




Meille taitaa ilmestyä pihalle tällä viikolla uima-allas Lapselle. Kävimme eilen eräällä kaverilla ja heillä oli pihalla uima-allas. Lapsi ei ensin halunnut mennä sinne, mutta kun kaverin poika meni edellä, niin halusi tuo meidän Lapsi sitten myös sinne. Vesi oli niin kylmää, että minä en olisi mennyt sinne altaaseen, mutta hauskaa lapsilla näytti olevan. :) Eivätkä millään halunneet tulla pois. Ei vaikka selkeästi alkoi paleltaa.
Kotiin päästyämme käytin Lapsen lämpimässä kylvyssä.


Taisin unohtaa mainita edellisellä kerralla, että Mies sai tehtyä Lapselle hiekkalaatikon. :)
Ainoa huono asia hiekkalaatikossa on se, että nyt meillä on eteisessä myös melkoisesti hiekkaa. Joka päivä saisi imuroida 3-4 kertaa, jos haluaisi pitää talon puhtaana. Turha kai mainita, että meillä ei imuroida joka päivä.....hyvä jos kerran viikossa.... Kesällä on kyllä imuroitava useammin kuin talvella, kun jalkojen mukana tulee roskaa sisälle. Enimmät roskat jäävät onneksi eteiseen. :)




Hyvää loppuviikkoa!

22.7.2011

Kiirettä pitää

Voi hyvänen aika sentään. Miten ihmisellä voi muka olla näin kiire? Vaikka ei varsinaisesti ole kiire minnekään, sitä vain yhtäkkiä huomaa, että päivä on taas mennyt ohi yhdessä hujauksessa. Varsinkin nyt, kun Mies on lomalla ja Lapsi kotona isän kanssa. Lapsen rytmi on vaihtunut, aamuisin nousee myöhemmin ja illalla vastaavasti menee myöhemmin nukkumaan.

Eilen illalla tuli eteen tilanne, jota olen odottanut. Lapsi nukahti vasta klo22.30. Eli oma aikani, jonka vietän teekupposen ja keksin kanssa, jäi eiliseltä kokonaan pois. En nimittäin jaksa valvoa kovin myöhään (tuo 22.30 on tavallisesti mun nukkumaanmenoaika), kun aamulla pitää herätä viimeistään klo6.
Tarvitsen melko paljon unta.
Yöllä heräsin oven kolahdukseen ja hetken kuluttua kuului pienten jalkojen töminää ja Lapsi tuli makuuhuoneen ovelle. Klo03.40! En tiedä mikä oli syynä, koska herätin Miehen ja käskin mennä tutkimaan asiaa. Jatkoin unia.

Yöllä kuulin myös (johonkin aikaan), että ulkona tuli vettä kaatamalla. Ilmeisesti vettä on tullut reippaasti lähes koko yön, kun aamulla lähtiessäni töihin kastelin jalkani autolle mennessäni. Yritin väistellä vesilätäköitä, mutta niitä oli joka puolella. Itse asiassa, koko piha oli kuin yksi suuri vesilätäkkö. Koitin löytää ne matalimmat kohdat siitä. Onneksi älysin laittaa urheilusandaalit jalkaan, niin varpaat saivat maistaa hieman sadevettä. :) (kumisaappaita en viitsinyt laittaa jalkaan, kun lämpömittari näytti +20.....)


Kävimme viime viikonloppuna Miehen ystävän häissä. Reissu meni hyvin. Kirkossa Lapsi ei jaksanut olla koko aikaa, mutta istuimme oven vieressä, joten pääsin kätevästi Lapsen kanssa ulos. Itseäni ärsytti suunnattomasti oma herkkyyteni. Varoitin Miestä jo etukäteen, että saatan hieman itkeä liikutuksesta.......joo. HIEMAN. Kun morsian käveli kirkon käytävää isänsä kanssa, niin silloin jo mulla aukes hanat. Ei voi ymmärtää. Olin kyllä varautunut ja nenäliinat tulivat tarpeeseen. Kaunein tilanne oli mielestäni morsiamen yllätys sulhaselle. Morsiamen elämään kuuluu keskeisesti musiikki ja hän oli järjestänyt haitarimusiikkia kirkkoon. Soittivat Romanssin. Oli kaunista. Ja kyllä, itkin. Onneksi Lapsi alkoi riehua juuri sillä hetkellä, joten pääsin ulos rauhoittumaan.
Itse juhlat olivat mukavat, ei "nolaamisia" tai muuta epämiellyttävää. Lapset oli otettu huomioon hyvin ja istumajärjestys oli mielestäni onnistunut. Lapset saivat myös juosta ulkona suht vapaasti. Ja muut vanhemmat (useimmat) olivat sopivan rentoja, eli lapset saivat olla lapsia. Tietenkin välillä joku itki, mutta sellaista se on. Meidän Lapsella päiväunet jäivät vähiin ja illalla väsymys alkoi painaa. Ohjelmaa oli kuitenkin niin paljon (ja vieras paikka jaksoi kiinnostaa), että vinkumiset jäivät todella vähiin. Vähän ennen yhdeksää kävin kiittämässä ja lähdin Lapsen kanssa nukkumaan. Olimme siis yötä juhlapaikassa.

Olen herkkä, itken herkästi niin ilosta kuin surustakin. Ja kauhuelokuvat jätän katsomatta. Hyvä mielikuvitus on joskus hyvä asia, mutta kauhuelokuvien suhteen asia on hyvin huono. Hahmot alkavat elää pääni sisällä omaa elämäänsä ja sitten kuvittelen näkeväni kamaluuksia joka puolella. Varsinkin pimeällä....

Nyt alkavat ajatukset taas harhailla. Ja töitäkin pitäisi tehdä. :D


Tästä kirjoituksesta tuli yhtä sekava kuin miltä minusta välillä tuntuu....en itsekään ehdi ajatusteni perään.
Kirjoittelen taas jossain vaiheessa..ehkä vähän selkeämmin. En tosin lupaa mitään, mutta aina voi yrittää. :)

10.7.2011

Lapset

Olen joskus (melko useinkin) miettinyt, miten ihmiset uskaltavat hankkia lapsia pienellä ikäerolla. Tällä tarkoitan alle kahta vuotta. Vaikka meillä on kuulemma kiltti ja hyvätapainen Lapsi, en kuitenkaan olisi ollut halukas hoitamaan uutta vauvaa aikaisemmin. Tämä ihan itsekkäistä syistä. Uskon, että en olisi jaksanut hoitaa molempia. Eli ns. pää olisi hajonnut. Ja olisin ehkä masentunut.
Nyt varsinkin, kun Lapsi on kohta 2,5-vuotias alkaa tulla "minä itse" todella hyvin esille. Välillä on tilanteita missä ei missään tapauksessa saa mennä auttamaan, jos autat, seurauksena on itkupotkuhuutohakkausraivarit. Ja se mitä Lapsi on ollut tekemässä, joutaa jonnekin hyvin kauas....yleensä se potkaistaan tai heitetään mahdollisimman kauas. Mutta kolikon kääntöpuolena on, että jos et auta tässä samaisessa tilanteessa, seurauksena on samanlainen huutokonsertti, kun hänet on hyljätty eikä kukaan auta...... Eli teit niin tai näin, aina se on väärinpäin.


Tiedän, tämä kaikki kuuluu kehitykseen, mutta välillä on vain niin avuton olo, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Ja kenkien laitto jalkoihin. Voi jestas sentään. Siinä jos menet auttamaan väärällä hetkellä, turha kuvitellakaan, että saisit kenkiä Lapsen jalkaan seuraavan 10 minuutin aikana....
Omaa tahtoa siis löytyy.


Tähän on lisättävä, että tiedän uhmaiän olevan kovasti tulossa ja ensi vuosi voi olla kaikkein huonoin aika vauvalle, mutta haluan silti Lapselle sisaruksen. Nyt.
Tässähän sitä kärsivällisyyttä oppii. Joka päivä. 




Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun olimme eilen 3-vuotissynttäreillä. Lapset ovat kaikki erilaisia ja reagoivat samanlaiseen tilanteeseen aivan eri tavoilla. Päivänsankari oli saanut lahjaksi kaikenlaisia hienoja (ja isoja) leluja ja tietenkin meidän Lapsi kokeili niitä myös. Eräs lelu oli tosi kiinnostava: kaivinkone. Tuossa kaivinkoneessa on vain se vika, että se keikahtaa helposti kumoon, jos lapsi istuu liian reunassa. No, meidän Lapsi kiipesi kaivinkoneen päälle istumaan ja tottakai keikahti lattialle. Tästä suivaantuneena Lapsi alkoi potkia kaivinkonetta. No, muutaman potkun jälkeen Lapsi alkoi leikkiä muilla leluilla. Kunnes kokeili uudestaan kaivinkonetta. Siinähän kävi samalla tavalla, kaivinkone keikahti kumoon ja Lapsi lattialle. Tällä kertaa vieressä oli sanko. Lapsi nousi pystyyn, otti sangon käteensä ja löi kaivinkonetta muutaman kerran. Sangolla.
Päivänsankarin vanhemmat katsoivat ihmeissään meidän Lapsen käytöstä ja sanovat, että jos heidän lapsensa kaatuisi kaivinkoneella, hän alkaisi vain itkeä ja huutaa.
En tiedä miksi, mutta sisälläni läikähti ylpeys, että meidän Lapsi reagoi tuolla tavalla. Tietenkään ei ole hyvä, että käyttäytyy väkivaltaisesti, mutta se että Lapsi ei vain jää itkemään....hyvähyvä! :)


Itse olen ollut aikamoinen itkupilli pienenä. Ainakin minulla on sellainen muistikuva. Ja syyllistyin helposti kaikesta. Kuten vieläkin. Nykyään osaan kuitenkin ajatella suht järkevästi, jolloin osaan pitää puoliani.
Olen aina ollut "kiltti tyttö". Jossain vaiheessa sitä vain on laitettava itsensä etusijalle. En minä voi aina olla se, joka antaa periksi ja tekee kaiken toisten puolesta. Ja tämä vain sen takia, kun en muka osaa sanoa "ei".........onneksi ikä on tuonut mukanaan tervettä itsekkyyttä. (toivottavasti)




Kaikenlaista sitä mielessään ajattelee lyhyessä ajassa. Tuo teksti ei ole edes puolet siitä mitä mielessä pyöri ja mihin ajatuksenjuoksu lähti rönsyilemään, mutta tuossa on ajatuksen ydin. Siitä lähdettiin liikkeelle. Ja nyt olen jakanut ajatukseni kanssanne. :)


Lähti taas teksti harhailemaan......parempi siis lopetella tältä erää.


Hyvää kesän jatkoa! :)

1.7.2011

Blogeja ja mietintöjä

...

Juhannuskin meni jo. Oltiin vain kotona. Saatiin Miehen kanssa laitettua olkkarin seinään levyt. Enää puuttuu pakkelointi ja hionta ja sitten voi laittaa tapetit. :)

Kirjoittelen taas töissä, kun kotona ei kuitenkaan ehdi koneelle ennen klo22. Lapsi kun vaatii seuraa melko paljon. Yhden henkireiän olen löytänyt Kaapon avulla. Lapsi tuijottaa telkkaria tai tietokonetta herkeämättä, kun Kaapo tulee ruutuun. Kiitos Kaapolle siitä. :)
Olen ollut sitä mieltä, että lasten ei ole hyvä katsoa telkkaria ja olen edelleenkin sitä mieltä....mutta jossain menee raja minullakin. Jos Lapsella on känkkäränkkä-päivä menossa ja äiti ei saisi tehdä mitään mitä HÄN ei hyväksy, laitan suosiolla Kaapon päälle ja saan hetken olla rauhassa. Ja yleensä Lapsi on sen jälkeen (vähän) paremmalla tuulella.
On niin suloista, kun pikkuinen tulee ja selittää mitä Kaapo on tällä kertaa tehnyt. Puhe kun on vielä hieman vajavaista. Konsonateista puuttuu vielä R, L ja kaksoiskonsonantit ovat vaikeita. Esim. kello taipuu Lapsen suussa kieppo:ksi. Aika hyvin saamme Miehen kanssa selvää Lapsen puheesta, varsinkin jos Lapsi näyttää mitä tarkoittaa. :)

Eilen Lapsi yllätti sanomalla nelisanaisen lauseen.
Ja viime viikolla sain kaksisanaisen vastauksen kysymykseen. Olimme vaihtamassa vaippaa ja Lapsella oli leluapina mukana. Tietenkin apina piti saada haarojen väliin ja kysyin "miksi laitat apinan jalkojen väliin?". Lapsi katsoi suoraan silmiin ja sanoi hymyillen: "tuntuu kivalta". :D Yllätyin niin, etten voinut muuta kuin nauraa. Ja tietenkin kehuin vastausta. :)

Yritämme kannustaa Lasta puhumaan enemmän. Useimmiten kun Lapsi haluaa jotain, hän vain ynisee ja osoittaa jääkaappia/kaappia/mitä tahansa. Lapsi nimittäin osaa sanoa maitoa, mehua, banaania, omenaa, ruokaa, leipää, vettä, keksiä, kurkkua, tomaattia, viiliä............hän OSAA siis sanoa mitä haluaa, mutta ei sano, vinkuu vain. Olen siirtynyt siihen, että kun Lapsi sanoo mitä haluaa, hän saa sen. Ei tietenkään keksiä ja karkkia...niitä hän söisi koko ajan, jos saisi. Meillä on lauantai virallinen karkkipäivä. Minä lipsun välillä ja annan muumikeksiä viikollakin.
En vain aina jaksa olla se "ilkeä äiti", joka kieltää koko ajan. Mies on vuorotöissä, eli olen joka toinen viikko Lapsen kanssa illat. Ja sen kyllä huomaa. Lapsi on minun perässäni 98% ajasta.

Nyt olen vielä koko viikonlopun kahdestaan Lapsen kanssa, kun Mies on kaverinsa polttareissa. En jaksa käsittää miksi polttareiden on oltava pe-su. Eikö sitä yhdessä päivässä ehtisi viettää aikaa yhdessä? Silloin polttaribudjetti pysyisi ymmärrettävissä rajoissa. En viitsinyt kysyä Mieheltä kuinka paljon tuo tulee maksamaan.....sadoissa euroissa liikutaan kuitenkin.

Täytyy katsoa, jos saisin jonkun kaverin viikonlopuksi vaikka jonnekin kylpylään syksymmällä. Siinä saisi Mies ottaa vastuuta ja viettää laatuaikaa Lapsen kanssa. :)

No juu, nämä nyt on tällaisia mietintöjä......välillä mättää ja pahasti, seuraavassa hetkessä ollaan taas täysin toisissa tunnelmissa.

Hyvää kesän jatkoa.....mulla on jopa viikko lomaa elokuun puolella.... Jei! :)

14.6.2011

Siinäkö se kesä oli?

Viime viikko meni töissä kärvistellessä...oli meinaan pikkusen kuuma. Kun ulkona oli varjossa +31 astetta, ei sisällä ollu ainakaan yhtään viileämpi. Mun toimisto on vielä auringossa koko päivän, eli ei auta pitää sälekaihtimia kiinni, kun seinät ja katto imevät auringon lämpöä itseensä. Onneksi sain viikon puolivälissä tuulettimen, joka sai ilman liikkeelle ja jopa viilensi hieman. :) Ja tietenkin nyt on kurkku karhea ja nenä hieman tukossa. 

No, siihen saattaa olla syynä myös avoautolla ajelu ja tämänhetkinen säätilanne. Ulkona kun on vain +15..... 

Kyllä kesällä saa (ja pitää) olla lämmin, mutta mulle riittäisi sellainen +20...+25. Siinä lämpötilassa jaksaa ja voi vielä tehdä jotain. Viime viikkoinen helle oli melko uuvuttava, Lapsikaan ei jaksanut riehua kuten normaalisti. 


Ja siitä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, Lapseen. Lapsella on korvatulehdus. TAAS. Tai ehkä pitäisi sanoa VIELÄKIN. Samaa tulehdusta tuo taitaa olla koko ajan. 
Kolmas antibioottikuuri on menossa ja tällä lääkkeellä tulehdus ei tule lähtemään. Ei, en ole lääkäri, enkä hoitaja. Tiedän vain, että tuolla lääkkeellä tulehdus ei lähde. 
Huomenna täytyy ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, jos osaisivat nyt vähitellen antaa kunnon lääkkeet, joilla saadaan tulehduskierre loppumaan. 

Tasan kolme viikkoa sitten Lapsella todettiin ensimmäinen korvatulehdus (1. antibioottikuuri). Siitä 3-4 päivää ja tulehdus oli uudestaan päällä (2. antibioottikuuri). Viime viikko meni hyvin, mutta eilen illalla nousi jo lämpö ja aamuyöstä heräsin siihen, kun Lapsi tuli makuuhuoneeseen pidellen korvaansa. Kuumetta oli tällöin 38.4. Lääkäri katsoi korvat ja tulehdushan siellä oli. Ja kolmas antibioottikuuri päälle. 
Mielestäni ei ole mitään järkeä antaa noin lyhyitä kuureja kuin meidän Lapselle on annettu. Eka oli 7 päivää, toinen 3 päivää ja nyt tämä kolmas 5 päivää. 


Pikku potilas nukahti nojatuoliin pikkukakkosen aikana. Oli reppana ihan poikki. Ja syy löytyi, kuumetta 39.3. Nyt tuhina kuuluu Lapsen huoneesta, siellä nukkuu pikkuinen. Kuumekin on laskenut, toivottavasti ei nouse enää paljon.




Täällä viikko jatkuu korvatulehduspotilaan kanssa. 
Seuraavaan kertaan, se on MORO!

30.5.2011

Tökkii.

Käsityörintamalla tökkii ja pahasti. Mikään ei oikein kiinnosta. Aloitin villasukkia Euroviisuja katsellessani, enkä sen jälkeen ole niihin koskenut. 
Se on tämä kesän odotus tällaista. Yleensä jumi iskee näihin aikoihin. Sitten loppukesästä/alkusyksystä kaivelen esiin keskeneräisiä töitä ja teen ne loppuun parissa päivässä. Saa nähdä käykö näin tänäkin vuonna. :)

Lapsella todettiin ensimmäinen korvatulehdus viime viikolla. Muuten oireeton, paitsi pitkittynyt yskä vaivasi. Tietääpä tarkkailla yskää seuraavan flunssan iskiessä. 
Antibioottikuuri on lopuillaan ja yskä on selvästi laantunut. Toivottavasti myös korvatulehdus on saatu pois. Kuukauden kuluttua käydään näyttämässä korvia ja silloin tiedetään mikä on tilanne.

Itselle pitäisi varata aika hammaslääkäriin. Tai hygienistille. Hammaslääkäriin on kuitenkin yli puolen vuoden jono ja sinne pääsee vain jos on jotain oikeasti vialla. Pitäisi käydä poistattamassa hammaskiveä. Ja onhan se muutenkin hyvä käydä tarkistuttamassa hampaat parin vuoden välein....se on vain tuo ajan varaaminen niin vaikeaa. Eihän se oikeasti ole vaikeaa, se vain unohtuu. Ja muistuu mieleen näin illalla, kun ei voi varata aikaa. No, jospa sitä huomenna muistaisi....

Hyvää alkanutta viikkoa. Ja ylihuomenna on jo kesäkuun 1. päivä. :)

8.5.2011

Pienet sukat

Huomasin pääsiäisen aikaan, että Lapsella ei ole sopivia ohuempia sukkia. Sellaiset piti siis tehdä.


Lankana Novitan Nalle, punainen ja harmaa. Tuli ehkä hieman jouluinen väritys, mutta näitä lankoja löytyi kotoa, joten siinä ne nyt ovat. Aikaa näihin meni taas ihan riittävästi (5 iltaa), kun ei voi neuloa Lapsen ollessa hereillä. Enkä jaksanut joka ilta neuloa.

Näistä sukista tuli (yllätysyllätys) hieman liian isot, mutta kasvaahan tuo pikkuisen jalka koko ajan....ja sainpa hyvin syyn tehdä toiset sukat. :)


Nyt ei muuta kuin hyvää äitienpäivän jatkoa!

28.4.2011

Kevät.

Nyt se on täällä!

K - E - V - Ä - T ! ! !

Lumikasat ovat sulaneet poispoispois ja ihana uusi, tuore vihreä pääsee valloittamaan maata ja puiden oksia! No, ihan vielä ei puissa näy vihreää, mutta viikon sisällä taitavat puut vihertää. :) Ihanaa!! :)

Käsitöitä en ole saanut tehdyksi. Pääsiäinen meni sukuloidessa etelärannikolla. Olin reissussa kahden Lapsen kanssa. On se vaan rankkaa istua autossa 500km suuntaansa. Onneksi oli hyvät ajokelit. Ja muutenkin hyvät ilmat. Oli ihanaa tulla kotiin, kun ulkolämpömittari näytti +21 astetta ja sauna oli lämpiämässä. :) Saunan lämpö vetreyttää mukavasti pitkän ajomatkan jälkeen.

Lapsella vuoti nenä jo menomatkalla, yskä alkoi matkan loppupuolella. Minulla alkoi tuntua flunssan oireita pari päivää sitten ja Mies valitteli aamulla tukkoista oloa ja kurkkukipua. Eli ollaan kaikki kevätflunssassa. Mutta se ei menoa haittaa pahemmin (vielä). Pihalla on kiva olla, kun nurmikko on melko kuiva ja pihalla voi oikeasti puuhastella Lapsen kanssa.

Hirveä hinku olisi tehdä kaikenlaista (terassi pihalle, kaivaa vanhat kukkapenkit pois, istuttaa perunoita ja herneitä, neuloa pipo ja paita ja sukkia ja ja ja ja .....), mutta kun ei vaan aika riitä, eikä kaikkea jaksa/osaa tehdä. Eikä vielä taida kannattaa istuttaa mitään ulos....täytyy malttaa odottaa vielä kuukauden verran, silloin ei enää taida olla yöpakkasia....

Täytynee palata maanpinnalle taas ja jatkaa töitä. Mukava välillä mietiskellä ja suunnitella. Tahtovat vain nuo suunnitelmat viedä mukanaan, eikä työnteosta tule mitään. :)

Hauskaa loppuviikkoa ja VAPPUA! :)

14.4.2011

Sukkaa pukkaa

Ostin pari kuukautta sitten Novitan uutta raitalankaa. Nimeltään värit ovat kyyhky ja sinisorsa. Ajattelin ensin neuloa niistä "vain" sukat, mutta surffailtuani netissä eri blogeissa, päätin yrittää neuloa ihan kunnon raitasukat. Ensin puikoille pääsi valkoinen 7-veljestä lanka kyyhkyn kera. Neuloin sukat loppuun asti ja sitten päätin, ettei se ollut kovin kiva yhdistelmä. Annoin sukat ystävälle lahjaksi. Enkä muistanut ottaa kuvaa sukista. Yritän muistaa ottaa kuvan seuraavalla kerralla kun käyn ystäväni luona.

Toinen raitayhdistelmä miellytti silmää paljon paremmin. Musta 7-veljestä lanka + kyyhky. Tykkään. Ja annan ne kuitenkin lahjaksi toiselle ystävälle. :)


Toivottavasti mahtuvat ystäväni jalkaan...on vaikea neuloa sopivaa ilman sovitusmahdollisuutta. 
Hyvin riitti tuo yksi raitakerä kahteen sukkapariin toista väriä lisäämällä. Jäljellä on vielä vähän lankaa, ehkä siitä saisi aikaan sukat pieniin jalkoihin. Tutuille on syntynyt vauvoja tässä parin kuukauden sisällä, joten sukat menisivät varmasti käyttöön. 

Meillä on sairastettu taas. Tai Lapsi on sairastanut. Viime viikolla hoidosta soitettiin, että Lapsella on vesirokko. Tämä oli maanantaina. Lapsi oli kotona loppuviikon. Viikonloppuna ilmestyi vielä uusia näppyjä, joten alkuviikko piti olla kotona. Maanantaina huomasin Lapsen käsissä ja jalkapohjissa outoja näppyjä, jotka paljastuivat enterorokoksi. Lapsi on siis kotona myös tämän viikon. 
Nyt odottelemme Miehen kanssa, alkaako meille tulla näppyjä käsiin, jalkoihin tai suuhun. On kuulemma aika ilkeä tuo enterorokko, jos niitä näppyjä tulee paljon. Lapsella oli alle 10 näppyä yhteensä ja käytös on ollut ihan normaalia. Ollaan käyty pihallakin joka päivä, kun ei näpyt tunnu haittaavan. Mihinkään ihmisten ilmoille ei viitsi lähteä tartuttamaan, mutta on iso asia, ettei tarvitse istua sisällä koko ajan. Varsinkin kun aurinko paistaa taas ja on lämmin. :)

Kevät on lempivuodenaikani. Vaikka koirankakkoja ja muita roskia tulee esiin lumen alta, mutta jotenkin se kuuluu kevääseen. Maa paljastuu lumen alta, raparperit työntyvät maasta ja linnut visertävät. Ja se kevään tuoksu. Multainen, hieman tunkkainen, ehkä jopa mädäntymisen haju....kevät on täällä! Ihanaa. :)

Hyvää kevään jatkoa!

30.3.2011

Voi tauti.

...siis flunssa on päällä. Taas kerran. On se kivaa käydä töissä, kun Lapsi on hoidossa ja tuo sieltä kaikki mahdolliset sairaudet mukanaan. Ja kun olen aloittanut töissä vasta pari kuukautta sitten, ei oikein viitsi olla poissa töistä "vain" flunssan takia. Laskeskelin eilen, että olen ollut 9 viikkoa töissä ja siitä ajasta n.6-7 viikkoa enemmän tai vähemmän sairaana.

Eilen iltapäivällä oli sellainen päänsärky, ettei ole samanlaista ollut koskaan. Lähdin (suunnitellusti) aikaisemmin töistä ja kun pääsin kotiin, otin heti särkylääkkeen ja menin sänkyyn peiton alle pimeään. Mies otti Lapsen mukaan kauppareissulle, niin sain levätä rauhassa tunnin verran. Lepo auttoi sen verran, että jaksoin leikkiä ja olla seurana illan (aurinkolasit päässä sisällä). Ja Lapsen mentyä nukkumaan (vinkumatta ja kitisemättä!!) sain valmiiksi ensimmäisen sukan ja aloitettua hieman toista. :)

Tämä päivä vaikuttaa samanlaiselta kuin eilinen, ainakin aamupäivän osalta. Olo on ihan hyvä, nyt alkaa tuntua pientä tykytystä ohimoilla ja niska on jäykempi kuin aamulla. Voi hohhoijaa.
Tänään pitäisi jaksaa olla 4-5 asti töissä. Onneksi nyt aamupäivällä on rennompaa, varsinaiset työt alkavat vasta kahden aikaan. Mutta siellä pitäisi jaksaa olla skarppina.

Käsitöitä tekisi mieli tehdä oikein tosissaan, mutta kun ei aika riitä kaikkeen. Lapsi vaatii osansa töiden ja hoitopäivän jälkeen. On ihan turha yrittää tehdä mitään, kun Lapsi haluaa äidin seuraa. Iltaisin Lapsen mentyä nukkumaan onkin aikaa tehdä seuraavan päivän ruoka ja vähän siivoilla ja sitten olisi järkevää mennä itsekin nukkumaan....mutta olenko järkevä...?? En taida olla. Silloin otan käsityön esille ja teen "ihan vähä vaan"....."enää yks kerros"...."teen vaan tän kantapään".... Onhan noita selityksiä. :) Ja sitten väsyttää seuraavana päivänä. No, ihan oma vikahan se on.
Tulee välillä niitäkin päiviä/iltoja, jolloin menen Lapsen kanssa nukkumaan lähes samaan aikaan. On vain odotettava, että Lapsi varmasti nukkuu, ettei hän tule huoneensa ovelle kurkkimaan ja pelästy, kun ketään ei näy.

Flunssaisena ajatukset tuntuvat lentävän omilla teillään....mitään järkevää on turha odottaa. Huomaan jääväni tuijottamaan jotain ja "herääväni" hetken kuluttua tästä tilasta.
Jos sitä kävisi vaikka ruokailemassa tässä välissä.

Hyvää viikon jatkoa!


muoks. Vaihdoin blogin ilmettä keväisempään. :)

26.3.2011

Lapaset, toinen pari.

Näiden lapasten valmistumiseen meni lähes kaksi viikkoa. Perhe-elämä ja työ vei liikaa aikaa käsitöiltä. Mutta lapaset valmistuivat kuitenkin. :)





Lapaset ovat samaa mallia kuin edelliset. Siis Ailin lapaset.
Lankana 7-veljestä. Ihan kivat. Lahjaksi menevät.

Lapsi on taas flunssassa. Yskii raukka kovin. Päiväunetkin keskeytyivät, kun yski niin kovasti. Hyvällä tuulella jaksaa olla. Juo paljon, ruokaa menee vähemmän kuin normaalisti. Kuumetta ei ole (vielä ainakaan) ja puuhastelee kuten aina ennenkin. :)

12.3.2011

2-v. synttärit

Tänään vietettiin Lapsen 2-v. synttäreitä. Hillitysti tosin. Vain yksi tuttavapariskunta kävi kahvilla. Huomenna tulee vähän enemmän porukkaa, myös lapsia. Kakut onnistuivat yli odotusten. :) 
Aina vähän jännittää, että onnistuiko vai ei. Sen kun tietää vasta sitten kun ollaan kahvipöydässä.

Tässä se luvattu kuva. Otin vain Peten, Kisu ja Vilpas saivat jäädä. Kuvasta olisi tullut muuten liian iso (ja minulle liian vaikea tehdä).



Ja tässä kuva kakusta.


Kakun alaosaan tuli Puuha-Pete karkeista Lapsen nimi ja ikä. 
Kerma on pursotettu tyyliin: kunhan on kermaa päällä. :) 

Kakun sisällä on alhaalla suklaamoussea (pussista jauhe, lisäsin maidon ja vatkasin) ja ylempänä on kerma-rahka-persikkapala-sekoitus. 
On muuten tosi hyvää. :)

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

4.3.2011

Voihan potta....ja harhailevat ajatukset.

Pitäähän se tännekin ikuistaa....Lapsi teki eilen tarpeensa pottaan! Eka kerta nimittäin. :) Hoitotäti oli ruuan jälkeen istuttanut Lapsen potalle (kotona ei pysy istumassa, vaan ponkaisee heti pois) ja siinä Lapsi oli kykkinyt jonkin aikaa. Oli kuulemma ollut ihmeissään tuotoksesta. :D
No, eipä siitä sen enempää.

Mies on ollut tämän viikon talvilomalla, mutta keskiviikkona alkoi tuntea flunssan oireita. Tämän takia Lapsi vietiin nyt loppuviikoksi hoitoon. Meillä on tapetinvaihto kesken olohuoneessa ja koska Mies oli eilen päivällä tuntenut olonsa hieman paremmaksi, niin oli saanut pakkeloitua hieman seinää. Toiveissa olisi, että pääsisimme tapetoimaan nyt viikonloppuna. Olen jo 5 vuotta mankunut uusia tapetteja olohuoneeseen ja nyt alkaa näyttää siltä, että saadaan tapetti seinään ennen Lapsen 2v-synttäreitä. Synttärit ovat siis ensi viikolla ja vieraita tulee seuraavana viikonloppuna...... No, jos ei tapetteja ole seinässä siihen mennessä, sille ei voi mitään. Eipä ne vieraat seiniä tule katselemaan. :) Kaikki ovat sen verran tuttuja, että juttua riittää muustakin kuin tapeteista.

Käsityörintamalla ei ole mitään uutta. Ei edes keskeneräistä. Toiset lapaset pitäisi tehdä ja yhdet villasukat, mutta kun ei ole inspistä. En jaksa ottaa stressiä asiasta (kovin paljon), Lapsen synttärikakkua stressaan enemmän. Olen päättänyt tehdä Puuha-Pete-kuvan kakun päälle. Aikaisempaa kokemusta kuvan tekemisestä ei ole. Toivon kovasti, että Lapsi nukkuu hyvät ja pitkät päiväunet viikonloppuna, niin ehdin harjoitella kuvan tekemistä. :)

Lapselle ei ole vielä merkitystä millainen kakku on ja mitä siinä on päällä, onneksi. Varasuunnitelmana nimittäin on (jos kuva epäonnistuu) tavallinen kerma ja strösselit. :)

Töissäkin on ollut hiljaista tämän viikon...työni liittyy laivoihin ja lastauksiin ja koska olemme Merenkurkusta pohjoiseen, laivat pääsevät tällä hetkellä satamaan vain jäänmurtajan saattamana. Eipä ole kovin montaa laivaa näkynyt.
Jäänmurtajilla on tänä talvena riittänyt töitä. Tälläkin viikolla oli kuulemma eräs alus ollut vaarassa upota. Jäät olivat jo nousseet kannelle ennenkuin jäänmurtaja oli ehtinyt apuun.

Tästä tekstistä tuli ehkä jotenkin päiväkirjamainen kirjoitus. Ajatukset harhailevat ja juttu vaihtuu aiheesta toiseen ihan miten sattuu. No, näin tällä kertaa.
Hyvää viikonloppua!

26.2.2011

Lapaset

Tällä viikolla valmistuivat lapaset. Sairastuimme koko perhe vatsatautiin, joka veti olon aika nuutuneeksi. Tämän takia käsityöt jäivät näin vähäisiksi, vaikka neulomisintoa olisi ollut. Voimat eivät vain riittäneet. 

Mutta tässä ne ovat.





Lapaset ovat samankokoiset ja väriyhdistelmä on luonnossa paljon nätimpi....salamavalo vääristää värit. 
Malli on Ailin lapaset, löytyy esim. Ullasta.
Lanka on muistaakseni Novitan 7 veljestä, vyötteet ovat hävinneet jonnekin.

Nämä lapaset menevät lahjaksi. Toivottavasti ovat sopivat. :)

20.2.2011

Valmis.


Villapusero
Ohje: muokattu Novita syksy 2006 (ohje 36)
Koko: 98 (aika pieneltä näyttää mun mielestä)
Lanka: Novita Isoveli vihreä ja (luonnon?)valkoinen
Puikot: nro 5 ja 6


No niin. Vihdoinkin se valmistui.

En oikein tiedä tykkäänkö tuosta vai en. Epäilen, että pusero on ensi syksynä liian pieni. Ainakin vartalo-osa jää lyhyeksi. Hihoissa pituus riittää. 
Jokin tuossa mättää. Olisi ehkä pitänyt neuloa isommilla puikoilla, nyt tuli ehkä liian jäykkää tuosta pinnasta. 

Kappaleiden yhdistäminen ei vielä onnistu juurikaan...saan toki kappaleet yhteen, mutta jälki on aika kamalaa. Tässäkin kuvassa huomaa miten pääntieltä poimitut silmukat vetävät ikävästi. Kädenteistä puhumattakaan...
Neuloin vartalo-osan ja hihat pyörönä. Muuten taistelisin vielä muutaman kuukauden kappaleiden yhdistämisen kanssa.

Siinä on joka tapauksessa ensimmäinen tekemäni villapusero. Suurin työ minkä olen saanut valmiiksi asti. Vaikka onkin "vain" kokoa 98cm. :) 


Pelkäsin tuossa aikaisemmin viikolla, etten saa puseroa valmiiksi tällä viikolla. Olin alkuviikosta muutaman pidemmän päivän töissä ja loppuviikosta en jaksanut tehdä puserolle mitään. Eilen otin itseäni niskasta ja sain yhdisteltyä kappaleet. Päättelyt jätin suosiolla tälle päivälle, kun pääsin nukkumaan vasta puolenyön tietämillä. 




Mitä sitä sitten tekisi?....luulenpa, että puikoille pääsevät joko myssy tai sukat. Jotain pienempää kuitenkin. :)


13.2.2011

Villapaidalla jatketaan vielä.

Tässä tulee taas päivitystä villapaidan valmistumisesta. Harmi, kun voin neuloa vain kun Lapsi on nukkumassa, eli viikolla vain iltaisin. Viikonloppuna voisin neuloa myös Lapsen päiväunien aikaan, mutta eilen oli pakko mennä itsekin peiton alle. Lapsi oli jo perjantaina hieman nuhainen ja yski. Nyt viikonloppuna tauti on iskenyt kunnolla päälle, onneksi taitaa olla vain tavallinen flunssa. Mies on myös sairaana, kovasti odottelen millaiseksi oma olo tästä vielä muuttuu. Toivottavasti en sairastu kovin pahasti, en haluaisi olla poissa töistä näin heti alkuun.

Mutta siis...villapaitaan...






Tuossa on siis hihat ja vartalo-osa valmiina. Kaulus puuttuu, langat ovat päättelemättä ja osat pitäisi yhdistää. Epäilen vain, että paita on nyt jo liian pieni (lyhyt). Pitää tehdä ihan ohjeen mukaan ja pingottaa ja kastella neule hyvin. Ehkä se siitä venyy hieman. Hihoista tein pidemmät kuin mitä ohjeessa luki. 

Blogi on tällä hetkellä aika neulepainotteinen, mutta muusta en vielä "uskalla" kirjoittaa. En ole päättänyt kuinka paljon haluan kertoa itsestäni ja perheestäni. Katsotaan nyt. Kun saan tuon villapaidan valmiiksi ja elämä asettuu uomiinsa, ehkä sitten tulee kirjoiteltua vähän henkilökohtaisempiakin asioita.


Nyt kuulostaa siltä, että Lapsen on aika mennä nukkumaan. Iltavilli on menossa. Miehen hyvällä avustuksella. :)
Seuraavaan kertaan.

6.2.2011

Neule...ja elämää.


Joo...tuollainen tuli aloitettua. Siitä pitäisi tulla villapaita 2-3 vuotiaalle. Aloitin ajoissa, eli ehkä se valmistuu ensi talveksi. Ikävä kyllä heti tuli takapakkia, kun ei löydy sopivan kokoisia pyöröpuikkoja. Aloitin nro5:n puikoilla ja seuraavaksi pitäisi ottaa käyttöön nro6:n puikot, mutta sellaisia ei mun varastosta löydy. Kävin tänään kaupassakin kattelemassa, mutta marketista ei löydy noin isoja pyöröpuikkoja. 

Täytynee käydä huomenna ihan käsityöliikkeessä ostoksilla. Jos vaan Lapsi jaksaa hoitopäivän jälkeen lähteä äidin kanssa kauppaan.


Tahtoo olla Lapsella tunteet pinnassa, kun pääsee pitkän päivän päätteeksi äidin seuraan. Ei vielä ole uskaltanut näyttää kaikkia tunteitaan hoidossa, joten kotona tulee kaikki negatiiviset tunteet esiin. No, onhan se aikamoinen muutos tuo hoidon aloittaminen. 

Vielä kolmisen viikkoa sitten olin Lapsen kanssa kotona päivät. Käytiin päivisin tuossa tuvalla, jossa tavattiin muita äitejä ja lapsia. Mutta sielläkin oltiin vain 3-4 tuntia päivässä. Ja olin Lapsen kanssa. Nyt on ilman vanhempia vieraan hoidossa. Onneksi sentään pääsi perhepäivähoitoon. Ties mitä olisi tullut, jos olisi joutunut päiväkotiin. 

Enkä tarkoita tuolla kommentilla, että päiväkodit olisivat yhtään sen huonompia hoitopaikkoja. Tarkoitan vain, että meidän Lapsi olisi saattanut reagoida vahvemmin/negatiivisemmin, jos olisi joutunut kodin rauhasta suoraan suuren lapsiryhmän keskelle.


Töissä alkaa sujua paremmin, kun pääsee kunnolla tekemään hommia. Ongelmakohtana on vielä käytössä oleva tietokoneohjelma, mutta saan jossain vaiheessa koulutusta siihen, eli eiköhän sekin aukea. ...toivottavasti...

Hyvää alkavaa viikkoa! :) 

30.1.2011

Pitäähän tätäkin kokeilla.

Tämä on siis ihan ensimmäinen blogini.
Kovin suuria odotuksia minulla ei ole tämän suhteen, jos nyt joskus saisi ajatuksia ja tunnelmia kirjoiteltua tänne. 
Perheeseemme kuuluu minä, mies ja lapsi. Lapsi täyttää kohta kaksi vuotta, joten ylimääräistä vapaa-aikaa ei hirveästi ole. Vähäinenkin vapaa-aika menee käsitöiden parissa. Lähinnä neulon kaikenlaista pientä, sukkia ja lapasia enimmäkseen. Kesällä saattaa virkkuukoukku eksyä käteen, mutta siitä ei sen enempää tällä kertaa.

Blogin nimi tulee siitä, kun Lapsi haluaa syliin. Ollaan kysytty, haluaako Lapsi "sylkkyyn" ja Lapsen oma väännös sanasta on "kynkkyyn". S- ja l-kirjaimet eivät vielä ole löytyneet. Myös r-kirjain on hukassa. Hurmaavaa kuunnella millaiseksi sanat muotoutuvat pienen suussa. Esim. keittiö vaihtuu muotoon "teikkö". :) 

Mietiskelin jo raskausaikana blogin perustamista, mutta se jäi...olen laiska aloittamaan jotain uutta. Nyt vain iski into kokeilla tätä, kun on muutakin uutta menossa. Katsotaan nyt kuinka usein tulee päivitettyä kuulumisia. Yritän olla ottamatta stressiä asiasta.