Viikonlopun loma ja ylimääräistä tekstiä

Olin toissa viikonloppuna ystäväni kanssa viikonloppulomalla. Olimme Vaasan Tropiclandiassa. Ja kyllä oli rentouttavaa. :)
Oli ihanaa vain olla vedessä (enimmäkseen porealtaassa), kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Oli myös mukavaa seurata muita, jotka olivat koko perheen voimin kylpylässä. Pari kertaa porealtaaseen tuli meidän lisäksi pari muuta äitiä lastensa kanssa. Kovasti yrittivät saada lapsia rauhoittumaan ja olemaan roiskimatta. Sanoin heille, että "ei haittaa, me ollaan täällä ilman lapsia, kaikessa rauhassa rentoutumassa". Eikä se oikeasti haitannut, kun ei tarvinnut stressata oman lapsen (/lasten) käyttäytymisestä. :)

Aamullakin oli aivan erilaista nousta sängystä. Noustiin puoli kahdeksan aikaan, eli suht aikaisin, mutta kun ei tarvinnut käydä läpi sitä joka aamuista vaipan- ja vaatteidenvaihtorumbaa, eikä tarvinnut huolehtia aamupalasta, sen kun mentiin suoraan pöytään. :)

Perjantaina meillä molemmilla oli tunne, että jotain puuttuu. Koko ajan tuli vilkuiltua viereiseen tuoliin, mutta yllättävän nopeasti se unohtui. Lauantaiaamuna aloimme olla sinut asian kanssa ja siitä se varsinainen rentoutuminen alkoi.

Olin ajatellut, että kun kerran Vaasaan asti mentiin, niin oltaisi käyty vähän kaupungilla.....mutta ei sitten kuitenkaan jaksettu lähteä. Vietettiin koko viikonloppu kylpylässä. Ja hyvä niin. Säästyi rahaa eikä tarvinnut stressata autolla ajamisesta vieraassa kaupungissa ja parkkiruudun löytämisestä, yms.

Sunnuntainakin ehdittiin nauttia kylpylän antimista pari tuntia. Huone piti luovuttaa klo12. Klo11 olimme vielä porealtaassa. :) Nautintoa viimeiseen asti. :)


Kyllä tuollainen viikonloppu auttaa kummasti jaksamaan taas. Tämä oli mulle eka kerta kun olin erossa Lapsesta näin kauan. Aikaisemmin olen ollut vain yhden yön poissa kotoa (pe klo17-la klo16). Siitäkin on kulunut jo puolitoista vuotta.
Samalla saivat Mies ja Lapsi viettää laatuaikaa keskenään. :)

Täytyy kertoa tämä vielä täälläkin....olin sunnuntaina kotona klo13.30. Lapsi oli päiväunilla ja Mies "lepäsi" sohvalla. Lapsi heräsi n.klo15. Klo17 sanoin Miehelle, että olisi aika nousta. :)
Touhuttiin siinä ilta ja Lapsi meni yöunille yhdeksän aikaan. Puoli kymmeneltä Mies sanoi menevänsä nukkumaan.
Kysyin: "oliko rankka viikonloppu?"
Vastaus: "oli."

:D
Niinpä.

Mieheni ei onneksi kuulu siihen joukkoon, jonka mielestä lapsen/lasten kanssa "ollaan vain" kotona. Hän ymmärtää, että siihen kuuluu muutakin. (tuttavapariskunnista nimittäin löytyy niitäkin miehiä, joiden mielestä vaimo "vain on" kotona lasten kanssa....heidän mielestään miehellä on paljon rankempaa, kun pitää käydä töissä ja saunailloissa, ym tilaisuuksissa....ja kun vaimo yrittää päästä kerran viikossa harrastamaan esim.sählyä (kestää tunnin verran), niin se ei käy, kun miehen on juuri sinä päivänä pakko tehdä vähän ylitöitä... Alkaa keittää jo kun vain kirjoitan tuosta. PRKL.)

Harhauduin aiheesta.
Siis Mieheni tietää, että Lapsen kanssa ollessa on tehtävä muutakin kuin vain leikkiä Lapsen kanssa. Luulen, että vastuu taisi yllättää. Kun olemme kaikki  kolme kotona, Lapsi tulee useimmiten minun luokseni, jos on jotain asiaa. Isä saa olla rauhassa. Mutta nyt kun he olivat kahdestaan kotona, Mies sai huomata miten stressaavaa itse asiassa on pitää huolta toisesta koko ajan. Ja tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun Mies oli kahdestaan Lapsen kanssa näin kauan. On se eri asia olla pari tuntia Lapsen kanssa kuin pari päivää. Vastuuta tulee (ja on otettava) eri tavalla.

Sovimme ystäväni kanssa, että tästä tulee jokavuotinen perinne. Kerran tai pari kertaa vuodessa lähdemme hotelliin viikonlopuksi. Oli se sitten Vaasassa tai missä tahansa. Kunhan saamme rentoutua rauhassa ja sillä välin miehet saavat "maistaa" vastuuta.
Se tekee kaikille osapuolille hyvää.

Tämä viikonloppu meni myös mukavasti. Meillä on sopimus, että lauantaina minä saan nukkua kauemmin ja Mies nousee Lapsen kanssa. Sunnuntaina taas toisinpäin. Yleensä nousen viimeistään yhdeksältä (pötköttelen kaikessa rauhassa puolisen tuntia hereillä), mutta nyt heräsin vasta puoli kymmeneltä! Lapsi tulee yleensä klo7-8 välillä herättämään meidät ja useimmiten en enää sen jälkeen nukahda. Tällä kertaa nukahdin. :)
Ja sunnuntaina kävin kahdestaan Lapsen kanssa kävelyllä. Löysin yhden geokätkön.

Olen ollut kiinnostunut geokätköilystä jo puolisen vuotta. En vain ole saanut aikaiseksi lähteä etsimään niitä. Nyt uuden puhelimen myötä on helpompi aloittaa. Tähän puhelimeen kun saa ladattua karttaohjelmia yms tarvittavia juttuja.
Mietiskelin, että kannattaisi käydä jonkun kokeneemman kanssa ensin parilla kätköllä, mutta kun ei tuttavapiiristä löydy ketään, joka harrastaisi geokätköilyä. Oikeille kursseille en mene, maksavat maltaita ja sama tieto löytyy netistä.
Olen siis ottanut itse selvää geokätköilystä, lukenut netistä ohjeita ja käyttäytymissääntöjä yms. Täytyy vain pitää varansa, ettei tule tehtyä mitään mokia. En ole vielä hurahtanut täysin, mutta muutaman kätkön jälkeen voi olla eri juttu. Kätköjä löytyy kuitenkin joka puolelta Suomea, eli voi olla, että seuraavilla reissuilla täytyy tehdä muutama ylimääräinen pysähdys. :)
Kätköjä etsiessä tulee muutenkin käytyä paikoissa, joissa ei välttämättä muuten tulisi käytyä.
Esim. tiedän, että täällä meidän lähellä on luontopolkuja, lintutorneja ja muita tuollaisia paikkoja. Niihin ei vain tule lähdettyä ilman "hyvää" syytä. Geokätköily antaa minulle syyn lähteä tutkimaan paikkoja. Olen laiska. Peruslaiska. Vaikka ulkona on hyvä ilma, en lähde ulos ilman hyvää syytä. Pihan haravoiminen on mukavaa puuhaa, mutta jos verrataan pihan haravointia ja parin-kolmen kilometrin pituista kävelylenkkiä tuntemattomassa maastossa kätköä etsimässä.....valitsen mieluummin kätkön etsimisen.


Taas tuli sangen sekava kirjoitus.
Asiaa ja asian vierestä.


Hauskaa alkavaa viikkoa! :)