Sivut

20.10.2012

Kuviokudinmalleja (huom. ei kuvia :) )


Lainasin kirjastosta (kohta kuukausi sitten) Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia-kirjan. Etsin sitä jonkin aikaa hyllystä, mutta en löytänyt sitä. Kysyin kirjastontädiltä, onko heillä tätä kirjaa (tiesin kirjan olevan jossain heillä, kun olin katsonut netistä...) ja hän haki sen ystävällisesti minulle varastosta.
Olin aivan innoissani, kun sain kirjan käteeni. :)

Vanha, kulunut kirja saa aikaan paljon iloa. :)
En osaa edes kuvitella kuinka monella tämä kirja on ollut lainassa.
Tämä kirja on painettu 1948 (toinen painos).


En osaa oikein kirjoittaa ajatuksiani, mutta tykästyin kirjaan todella paljon.

Siis kirjassahan ei ole kuin erilaisia malleja. :) Alussa tosin muutama sivu tekstiä, jossa E. Haavisto kertoo malleista.


Mielenkiintoista oli lukea "kutimen historiaa"-osio.
Omaan melko hyvän mielikuvituksen ja teksti on mielestäni hyvin kirjoitettu. Faktaa, mutta hauskoja yksityiskohtia on ujutettu mukaan.
Erityisesti tämä teksti jäi mieleen: "Muistitieto tietää myös kertoa, että Naantalissa raatimiehet, jopa itse pormestarikin, istuivat sukankudin kädessä..."
Ja toinen kohta: "...armeijan tarpeisiin tilattiin huomattavia sukkaeriä, esim. (vuonna)1740 Turun jalkaväkirykmentille 1025 paria villasukkia, joiden valmistamiseen jäi aikaa vain 3 kuukautta. "


Tämä kirja myös selkiytti minulle kutoa/neuloa sanojen käyttöä.

Olen pienestä pitäen oppinut, että lapaset ja sukat kudotaan. Aikuisiällä opetin itselleni, että se onkin neulomista. Nyt aion palata kutomiseen. :)

Jos keskeneräinen käsityö on kudin, niin silloin sitä kudotaan. Eikö?

Ja kirjan mukaan "kudintyöt ovat olleet tunnetut asiakirjojenkin mukaan jo ainakin 1400-luvulta lähtien". Sekä: "Yleensä pyritään perinteisesti säilyttämään vanhat, koetut ja hyviksi ja käyviksi huomatut kansanomaiset nimitykset, ja tässäkin tapauksessa historiallinen tausta määrää käytettäväksi kutoa-sanaa..."

Myös tieto, että "kudin oli jo viisivuotiaasta tyttösen seuralainen" on aika pysäyttävä. Viisivuotiaana aloitettiin kutominen! En osaa kuvitella, että nykyään viisivuotiaan oletettaisiin kutovan. "Ensin saivat pienet sormet pistellä sukkanauhaa ja vähitellen rasaa ja sukkaakin."

Ja morsiamella piti olla paljon myötäjäisiä. Voi huhhuh, koko talonväelle piti olla tuliaislahjoja, jopa piioille ja rengeillekin.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista luettavaa. :)


Ja ne mallit....
Yksinkertaisia, mutta värejä vaihtamalla saa melkoisen eri näköisiä lapasia.
Kirjaan on koottu perinteisiä Etelä-Pohjanmaan ja Kymenlaakson malleja. (lähes vain näiltä seuduilta)

Pidän ajatuksesta, että joku on jaksanut kerätä nämä mallit kirjaan. Saamme neuloa kutoa vielä tänäkin päivänä perinteisiä malleja.


Tästä tekstistä tuli (melkein) kirja-arvostelu.....mutta toivottavasti päällimmäiseksi jäi mieleen, että tämä on hyvä kirja, jos on kiinnostunut kirjoneuleista. :)


(ihastuin kirjaan niin paljon, että toivoin sitä itselleni joululahjaksi.....)

5 kommenttia:

  1. Nuo vanhat käsityökirjat ovat kieltämättä aika lumoavia! Kun ajattelee juuri sitä, mitä taidot ovat sukupolvelta toiselle siirtyneet.

    Olen ymmärtänyt niin, että Länsi-Suomessa yleensä kudotaan puikoilla esim. sukkia ja toisaalta kudotaan sitten puilla myös kangasta. Neulominen on sitten neulan kanssa touhuamista, eli ompelemista.

    Itä-Suomessa taas neulotaan (puikoilla) esim. sukkaa, ja kudotaan (puilla) kangasta. Ompelu sitten on ompelua.

    Minä olen murretaustaltani sen verran sekava tapaus, että miten vain käy - tosin kyllä täytyy myöntää, että ennen tätä "nettineulontaa" yksinomaisesti kudoin, kun puikoilla kudoin/neuloin. Sitten opin käyttämään molempia sanoja. Yleiskielessä ilmeisesti suositaan vähän enemmän tuota neulomista tässä tarkoituksessa (ainakin Kielitoimiston sanakirja), mutta ainakin minä ajattelen niin, että pääasia että puikot suihkivat ja siitä hommasta nauttii, nimittää sitä sitten kutomiseksi tai neulomiseksi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. :)
      Hyvä että sentään joku ymmärtää mitä yritin selittää. (Mies vain pyöritteli silmiään innostukselleni... ;) )

      Näin juuri, ei sanoilla väliä kunhan on mukavaa. :)
      Olen itse kotoisin etelärannikolta ja siellä on aika kirjavaa mitä sanoja käytetään. Opettelin aikuisiällä tietoisesti puhumaan neulomisesta, mutta nyt palaan kutomiseen. :)

      Poista
  2. Oletko löytänyt tämän blogin? http://haavistokal.blogspot.fi/

    Minä olen joskus koulussa oppinut että sanotaan kutoa. Mutta sitten kun rupesin harrastamaan (ja sairastuin Neuloosiin) niin opin että Neulominen on silloin kun käytetään puikkoja ja kutominen on kun käytetään kangaspuita.
    Kumminkin mun korvassa kuulostaa paremmalta jos "kudotaan sukkia"...mutta, helpon ratkaisu tähän on se, että sanotaan Sticka kun neulotaan ja Väva kun kudotaan :D

    Mutta nyt siirryn neulomaan/kutomaan/stickamaan sukkia ... ja miettimään jos saisin vihdoin aikaiseksi jatkamaan omaa blogin kirjoittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut löytänyt tuota blogia. Viimeinen päivitys siellä taisi olla vuoden 2011 alussa...mutta on niitä kuvia kiva katsella. Kiitos tuosta löydöstä. :)

      Poista
  3. Meillä Vetelissä puhuttiin tikkaamisesta. Kutominen tarkoitti kangaspuilla kutomista.

    VastaaPoista

Hei!
Ole hyvä, jätä viesti käynnistäsi.
Kiitos.